Tartto, yksi Euroopan kolmesta kulttuuripääkaupungista vuonna 2024. Tarton sydän on Raatihuoneen tori vanhassa kaupungissa.
Sightseeing-ajelulla meitä perehdytti kaupunkiin mainio opas Reet Kalamees.
Kävelykadut lähtevät Raatihuoneen torilta. Asustimme Hotel Sohossa Rüütli- eli Ritarikadun varrella. Heti astuessamme ulos ovesta eteemme aukeni kauniita rakennuksia ravintoloineen ja kahviloineen.
Raatihuoneen tori alkaa kaupunkia halkovan Ema- eli Äitijoen rannasta.
Tartu Ülikool eli Tarton yliopisto. 1600-luvulla Suomi ja Viro kuuluivat Ruotsiin, jonka kuningas Kustaa II Aadolf perusti yliopistot Tarttoon 1632. Turku sai yliopiston 1642. – Tartto on Turun ystävyyskaupunki.
Yliopiston päärakennus on 1800-luvun ensimmäisiltä vuosilta.
Ryhmämme Tarton yliopiston edessä. Kuvan otti Suomen kieltä ja kulttuuria opiskellut opas, joka esitteli meille mm. komean juhlasalin, yliopiston taidemuseon ja ullakkokerroksessa sijaitsevan karsserin. Sinne ennen vanhaan eristettiin opiskelija, joka oli rikkonut yliopiston sääntöjä.
Villa Tammekann on Alvar Aallon professori August Tammekannin perheelle suunnittelema rakennus vuodelta 1932. Nykyisin talossa toimii Turun yliopiston ja Tarton yliopiston Granö-keskus. Nimen keskus on saanut maailmansotien välissä vaikuttaneen Turun yliopiston rehtorin ja Tarton yliopiston maantieteen professorin J. G. Granön mukaan. Keskuksessa on työskennellyt myös yhdistyksemme pj. Tapio Heino.
Paavalin kirkko. Tutustuimme toiseenkin suomalaisen arkkitehdin Eliel Saarisen suunnittelemaan rakennukseen, Paavalin kirkkoon vuodelta 1917. Jugend-tyylistä kirkkoa esittelivät meille evankelis-luterilaisen seurakunnan kanttori ja kirkkoherra sujuvalla suomen kielellä. Saimme nauttia myös lyhyestä urkukonsertista kookkailla 56-äänikertaisilla uruilla. Suomalaiset ovat myös peruskorjanneet toisessa maailmansodassa pahasti vaurioituneen kirkon. Viisiosainen alttaritaulu on Kuutti Lavosen käsialaa.
Paavalin seurakunnan kirkkoherra ja Tarton piispa Joel Luhamets johti meidät myös kirkon kryptaan ja sen kolumbaarioon uurnalokeroineen.
Viron kansallismuseo, Eesti Rahva Muuseum ERM, pinta-ala 6000 neliötä, pituus 350 metriä. Alueella oli ennen Neuvostoliitolle tärkeä lentotukikohta. Museo on rakennettu ikään kuin ylös taivaalle johtavan kiitoradan päätteeksi. Supermoderni rakennus on ranskalaisen arkkitehtitoimiston Dorrell Ghatmeh Tane suunnittelema. Museo avattiin 2016.
Museon opas näyttää, miten vanhoihin dokumentteihin voi tutustua virtuaalisesti sivu sivulta.
Kansallismuseon kaksi perusnäyttelyä ovat Kohtaamisia ja Uralin kaiku. Kohtaamisia kertoo tavallisten virolaisten elämästä ja Uralin kaiku suomalais-ugrilaisten kansojen historiasta.
KGB:n sellimuseo. ”Harmaan talon” kellarissa sijaitsi 1940 -50 -luvuilla poliittisten vankien esitutkintavankila.
Toomemägi eli Toomemäki oli 1200-luvulla perustetun Tarton piispanvaltion keskus piispanlinnoineen ja tuomiokirkkoineen. 1800-luvulla alueesta tuli julkinen puisto. Jalkojemme alla on ravintola Ruutikellari..
Nimen Toomemägi on saanut tuomiokirkosta. Goottilaistyylinen kirkko oli aikoinaan Baltian kookkaimpia ja merkittävimpiä rakennuksia, ja se on vielä raunioituneenakin vaikuttava näky.
Püssirohukelder eli Ruutikellari. Toomemäen alla sijaitseva ravintola oli käytössä ruutikellarina aina vuoteen 1809 asti. Paikka on ainutlaatuinen korkean kattonsa vuoksi.
Aterioimme matkamme viimeisenä iltana Ruutikellarissa. Se, että koko Toomemäki kuuluu nykyisin yliopistolle, näkyi myös täällä. Lattiatasolla opiskelijoilla oli omat bileensä, kun me aterioimme ylemmällä tasanteella. Pöydän päässä yhdistyksemme pj. ja matkanjohtaja Tapio Heino.
Syökää! Juokaa! Juhlikaa! lukee seinällä. Ja mehän teimme työtä käskettyä!
Erikoisinta kolmiosaisessa menussa oli eturuoka. Se tarjoiltiin leipäsessä, josta oli leikattu kansi ja koverrettu sisus astiaksi, joka oli täytetty asiakkaan toiveen mukaan liha-, kala- tai kasvisruoalla.
